Lähtöpäivä

 Viimeistä viedään. Sarilla oli aamupäivän palaveria, Sanni keräsi viimeiset auringonsäteet talteen ja Hanna kävi aurinkotervehdys-aamujoogassa. 

Kuntoilua ja capoeiraa

 

Sunnuntai kului rantakävelyn ja kuntoilun parissa.

Aamulla lähdettiin kävelylle kohti kilpikonnia, mutta aamutuimaan siellä ei ollut ketään paikalla. Sehän ei meitä lannistanut. Takaisin kotikonnuille ja aamun ABS-tunnille, jossa vatsa, reidet ja peppu saivat kyytiä.

Vähäksi aikaa rentoutumaan altaalle, kunnes oli Aqua Gymin vuoro. Yhden dekkarin ja auringonoton jälkeen Hanna kävi vielä joogaamassa ja Sari uimassa.

Illlaksi buffaan syömään ja sieltä iltasella vielä katsomaan capoeira-esitystä. Vauhdikasta, vaarallista ja vimpan päälle treenattuja vartaloita.

Lepopäivä

 Tänään tuuli kovaa ja taivas oli pilvessä. Päätettiin pitää lepopäivä. Lököiltiin poolilla ja kirjoiteltiin rästiin jääneitä blogipäiviä. Käytiin sentään allasjumpassa, joka oli tänään High Impact.

Iltaravintolana fuusioravintola Krystal. Näissä a la carte-ravintoloissa ei ole paperisia ruokalistoja, vaan menut löytyy QR-koodeista. Varmaan ihan modernia.

Ruoka oli tälläkin kertaa loistavaa, seurasta puhumattakaan.

Ruuan jälkeen vielä hetki maijaa ja paskahousua ihanassa illan lämmössä. Hanna hävisi kaikki pelit, onneksi ei pelattu rahasta.

Patikointia ja partya

 Aamiaisen jälkeen hetkeksi poolille ja sen jälkeen taas uimapötköjen pariin. Tällä kertaa Aqua Gymin vetäjänä olikin miesoletettu, joka ei välttämättä ollut itse kokeillut liikkeitään vedessä. Melkoista hosumista, mutta tulihan liikuttua.

Välipalajäätelön voimalla lähdettiin kohti Santa Marian laituria, Ponta Pretaa. Matka laiturille linnuntietä pari kilometriä, mutta todellisuudessa lähemmäs kolmea. Santa Marian ranta on pisin, levein ja pehmeähiekkaisin näkemistäni rannoista. Meri on upean turkoosi ja ihmisiä rannalla vain nimeksi.

Matkalla Sanni pelasti maailmaa ja keräsi kaikki kolme tyhjää juomapullos, jotka olivat ainoat roskat koko matkalla.

Laiturilla kalastajat toivat maihin saalitaan. Viime viikon tuulet olivat katkaisseet laiturin, josta oli jäljellä enää tynkä.

Vielä taaperrus takaisin. Jalanpohjat ovat pehmeät kuin vauvan peppu merivesi-hiekkakuorinnan jälkeen. Saatiin vaihdettua hotellin japanilaisravintolavaraus aikaisemmaksi ja päästiin syömään jo klo 19. Mielettömän hyvää sushia, ramenia, gyosoja ja teppanyakia.

Ravintolassa huomattiin Sarin jalassa paukaroita. Googlaamisen ja huoneen tutkimisen käytiin respassa ilmoittamassa, että olisi huoneen vaihdon paikka. Nyt tämäkin vitsaus on koettu. Eipä muuta kuin pikainen pakkaus ja tavaroiden roudaus uuteen huoneeseen. 

Perjantaisin on Riussa party-päivä. Tälle viikolle osui White Party -teema. Juhliin oli todellakin panostettu. Bändi, esitanssijat, suuria ilmapalloja, saippuakuplia ja kaikki juomat tietysti all-inclusive. Näytti hienolta, kun kaikki juhlijatkin olivat nähneet vaivaa ja pukeutuneet kokovalkoisiin.

Saaren ympäri

Torstai oli saariseikkailupäivä. Aamiaisen jälkeen pakattiin mukaan pyyhkeet, aurinkovoiteet, vettä, limua ja banaaneita. Tavattiin Jason sovitusti hotellin edessä klo 9.20. Kuskina ja oppaana meillä oli Domingos, meidän arvion mukaan kuusikymppinen kapverdeläinen, joka oli syntynyt viereisellä Santo Antãon saarella. Matkan mottona, joka on myös koko saaren motto oli No Stress.

Kap Verden muodostaa kymmenen saarta, joista yhdeksän on asuttuja. Turismia on eniten Salin saarella, jossa mekin nyt olemme ja Boa Vistalla. Suurin saari, jossa myös pääkaupunki Praia sijaitsee, on Santiago. Muita saaria ovat Santo Antão, São Vicente ja Fogo, jossa on saarien ainoa aktiivinen tulivuori. Pienimmät saaret ovat Santa Luzia, Maio, Brava ja São Nicolau.

Matka alkoi Santa Marian keskustasta, josta löytyi kiva pikku sisäpiha kilpikonnineen.

Salin saari on vain 30 km pitkä ja 12 km leveä. Salin saarella kasva mitään, kaikki ulkomaailmasta. Ainoa tuote, jota täältä saa, on suola. Koko saarikin on saanut siitä nimensä, joka on suomennettuna suolasaari. Suolakaivos tuottaa suolaa sitä enemmän, mitä enemmän sitä kaivetaan. 

Suolakaivoksen jälkeen kohti aavikkoa ja sen kangastuksia. Kuumuuden aiheuttama kangastus huijaa silmät ja aivot näkemään vettä, siellä, missä sitä ei ole.

Seuraavaksi kohti saaren ehkä kuuluisinta nähtävyyttä, Blue Eyeta, jossa päästiin myös pulahtamaan.

Pulahduksen raikastamina suunnattiin rohkeasti tervehtimään sitruunahaita. Kahlattiin matalassa rantavedessä haioppaan perässä paikkaan, johon piti pysähtyä. Eipä aikaakaan, kun pikkuisia haita kierteli uteliaina nilkkojamme. Tuliaisina kymmenittäin haivideoita ja kaikilla kymmenen säilynyttä varvasta.

Viimeinen etappi oli toinen suolakaivos, jossa pääsi myös altaaseen kellumaan. Lillumisen jälkeen suola kuivui iholle. Nyt tietää, miltä tuntuu tönkkösuolatusta muikusta.

Saarikierrokselle kannattaa ehdottomasti lähteä paikallisen oppaan kanssa. Suurin osa teistä oli sellaisia, ettei vuokra-autolla olisi tohtinut ajaa eikä niitä ollut karttoihin merkittykään.

Pitkän päivän jälkeen tuntui ihanalta päästä suihkuun pesemään matkan pölyt ja suolat pois. Illaksi oli varattu pöytä hotellin Steakhouse-ravintolasta. Hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan. Unta ei tarvinnut kauaa odotella

Päivä auringossa

 Aamulla herättiin jo viiden maissa. Sari tosin jo kolmelta. Koska muu maailma vielä nukkui, lähdettiin rantakävelylle.

Käveltiin kilometritolkulla ja vastaan tuli kilpikonnahautomo. Sanni innostui asiasta ja tullaan tänne jonain päivänä adoptoimaan kilpikonnat.

Kova tuuli ja isot aallot ovat nostaneet vettä ennätyskorkealle. Ranta oli veden peitossa eikä uimaan päässyt tänäänkään.

Kello kahdeksan päästiin viimein aamupalalle. Jotta ei menisi pelkäksi syömiseksi, bongattiin hotellin fitness program.

Pahaa aavistamatta osallistuimme hiukan aamiaisen jälkeen abs-tunnille. Puolen tunnin rääkki ilman juomataukoja armoa tuntematta. Onneksi saatiin varjopaikka. Hetkeksi altaalle uiskentelemaan ennen uutta koitosta. Aqua gym suoritettiin uimapötkön kanssa. Tempo ja vetäjä oli sama kuin edellisessä jumpassa ja osallistujia koko altaallinen.

Itseemme tyytyväisinä loppupäivä altaalla ja illalliselle italialaiseen Pappardella-ravintolaan.

Matka Kap Verdelle

 

15.10.2024 lähdettiin Turusta puoli neljän aikaan aamuyöstä ajamaan kohti Helsinki-Vantaata. Matkassa mukana Hanna, Sari ja Sanni. Automatka meni hyvin, vaikka Sanni unenpöpperöisenä huomasikin, että oli laittanut jalkaansa lämpöiset Uggit ja tennarit jäivät kotiin. Kap Verdellä varpailla olisi ollut liiankin lämmin. Ongelma hoitui äidin ajokengillä, jotka olivat onneksi vain vähän nolot.

Auto jätettiin loman ajaksi Aviaparkkiin. Paikoitus ja kuljetus kentälle sujui loistavasti. Syysloman vuoksi jonot olivat kentällä pitkät, mutta turvatarkastus hoitui kuitenkin sujuvasti. Äiti sai lopulta puhuttua Sannin pastabolognese-pilttipurkinkin mukaan lennolle. Lounge-käynti jätettiin tällä kertaa väliin ajanpuutteen vuoksi.

Sari bongasi lennot Tjäreborgilta 48% alennuksella. Välietappina oli Arlanda, josta otettiin mukaan lisää matkustajia. Kone oli täpösen täynnä, mutta pitkä lento sujui yllättävän kivuttomasti.

Molemmat matkalaukut löysivät perille ja saimme taksin heti kentän edestä. Fixed-price kentältä Santa Marian hotellille oli 20 euroa. Matkaan kului vain vartin verran kuskin raskaan kaasujalan ansiosta.

Jo hotellin aula enteili hyvää. Siistiä, avaraa ja ystävällisiä ihmisiä. 

Riu Palace Santa Maria ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ varattiin suoraan hotellin omilta sivuilta 10%:n alennuksella liittymällä kanta-asiakasohjelmaan. Hotelli on all-inclusive hotelli, jossa hintaan sisältyy ihan kaikki: ruuat buffassa tai neljässä eri alacarte-ravintolassa, kaikki juomat, välipalat, aktiviteetit, vesiurheiluvälineet. Ainoa, mihin saa rahaa kulutettua on hotellin spa-hoidot ja putiikki.

Normaalin minibaarin lisäksi huoneesta löytyi myös oma drinkkipiste 🍸

Huone oli tilava ja siisti. Parisänky, erillinen kylpyhuone ja wc sekä pikkuinen ulkoterassi.

Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin hotelliin ja käytiin rantakävelyllä. Pehmeää valkoista hiekkaa riittää silmänkantamattomiin.

Tapasimme rannalla Jason the nice guyn, jonka kanssa sovimme privaatti saarikierroksen torstaiksi. Hinta meiltä kolmelta yhteensä 150 euroa. 

Rantakävelyn jälkeen laittauduttiin illalliselle. Aperitiiviksi mojitot Daiquiri-drinkkibaarista. Illallinen pääravintola Palmeirassa. Buffeesta löytyi kaikki maailman ruuat, mutta pakko oli valita vain sen verran kuin vatsa veti.