Torstai oli saariseikkailupäivä. Aamiaisen jälkeen pakattiin mukaan pyyhkeet, aurinkovoiteet, vettä, limua ja banaaneita. Tavattiin Jason sovitusti hotellin edessä klo 9.20. Kuskina ja oppaana meillä oli Domingos, meidän arvion mukaan kuusikymppinen kapverdeläinen, joka oli syntynyt viereisellä Santo Antãon saarella. Matkan mottona, joka on myös koko saaren motto oli No Stress.
Kap Verden muodostaa kymmenen saarta, joista yhdeksän on asuttuja. Turismia on eniten Salin saarella, jossa mekin nyt olemme ja Boa Vistalla. Suurin saari, jossa myös pääkaupunki Praia sijaitsee, on Santiago. Muita saaria ovat Santo Antão, São Vicente ja Fogo, jossa on saarien ainoa aktiivinen tulivuori. Pienimmät saaret ovat Santa Luzia, Maio, Brava ja São Nicolau.
Matka alkoi Santa Marian keskustasta, josta löytyi kiva pikku sisäpiha kilpikonnineen.
Salin saari on vain 30 km pitkä ja 12 km leveä. Salin saarella kasva mitään, kaikki ulkomaailmasta. Ainoa tuote, jota täältä saa, on suola. Koko saarikin on saanut siitä nimensä, joka on suomennettuna suolasaari. Suolakaivos tuottaa suolaa sitä enemmän, mitä enemmän sitä kaivetaan.
Suolakaivoksen jälkeen kohti aavikkoa ja sen kangastuksia. Kuumuuden aiheuttama kangastus huijaa silmät ja aivot näkemään vettä, siellä, missä sitä ei ole.
Seuraavaksi kohti saaren ehkä kuuluisinta nähtävyyttä, Blue Eyeta, jossa päästiin myös pulahtamaan.
Pulahduksen raikastamina suunnattiin rohkeasti tervehtimään sitruunahaita. Kahlattiin matalassa rantavedessä haioppaan perässä paikkaan, johon piti pysähtyä. Eipä aikaakaan, kun pikkuisia haita kierteli uteliaina nilkkojamme. Tuliaisina kymmenittäin haivideoita ja kaikilla kymmenen säilynyttä varvasta.
Viimeinen etappi oli toinen suolakaivos, jossa pääsi myös altaaseen kellumaan. Lillumisen jälkeen suola kuivui iholle. Nyt tietää, miltä tuntuu tönkkösuolatusta muikusta.
Saarikierrokselle kannattaa ehdottomasti lähteä paikallisen oppaan kanssa. Suurin osa teistä oli sellaisia, ettei vuokra-autolla olisi tohtinut ajaa eikä niitä ollut karttoihin merkittykään.
Pitkän päivän jälkeen tuntui ihanalta päästä suihkuun pesemään matkan pölyt ja suolat pois. Illaksi oli varattu pöytä hotellin Steakhouse-ravintolasta. Hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan. Unta ei tarvinnut kauaa odotella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti